Nukuin 13,5 tuntia.

Päivä on mennyt tien päällä ja ihmisten parissa; anopintekeleen perinteinen perhekokoontuminen jossa läsnä anopin 5 lasta puolisoineen ja anopin 13 lastenlasta, ikähaitarilla 2-23 v. Anopintekele mukaanlukien siis 24 henkeä kerrostaloasunnossa. Menomatkalla palautimme vanhimman poikani kotiinsa, ja mukanamme toimme mieheni 18v pojan välipäiviksi - ja ilmeisesti uudenvuoden ylikin.

Olen vuosien varrella ymmärtänyt olevani introvertti. Oikeastaan ymmärsin sen luettuani artikkelin, jossa kerrottiin introverttiyden ja ekstroverttiyden eron piilevän siinä, millaisista asioista saa voimaa ja mitä mieluiten tekee kun saa vapaasti valita vapaa-ajan tekemisensä. Minä saan voimaa yksinolosta, hiljaisuudesta - ja hakeudun hiljaisuuteen olemaan yksin, kun saan vapaasti valita. Ihmiset vievät minulta voimaa, uuvun tapaamisista ja siitä, että kotonani on "ylimääräisiä" ihmisiä.

Luvassa on siis raskas viikko, raskaan joulunajan päälle. Raskautta olisi kovin helppo keventää muutamalla tölkillisellä siideriä tai parilla kolmella lasillisella hyvää punaviiniä (eikä se aina jäisi muutamaan tai pariin-kolmeen.) On mietittävä selviämisstrategiaa.

Tässä huushollissa on helppo ryhtyä juomaan. Meillä on keittiön työpöydän alus täynnä Virosta tuotuja juomasalkkuja. Olohuoneen hylly on väärällään jaloja juomia sisältäviä pulloja. Kun vain ojentaa kätensä ja ottaa. Mieheni ei lasiin sylje, eikä sylje poikansakaan. Vastaus "kyllä" lipsahtaa huulilta sukkelasti, kun mieheni kysyy otanko minäkin.

Olen sanonut että pidän juomisessani taukoa. Onneksi se ei kehkeydy meillä riidaksi. Ei ainakaan vielä. Mieheni on jättänyt kysymättä, otanko minäkin.

Oli silti työn takana pidättäytyä anopin tarjoamasta punaviinistä. Pidän punkun mausta. Pohdiskelin ajomatkan kotiin sitä, olisiko itseni huijaamista ottaa vain se puoli lasillista, maun vuoksi. No olisihan se. Jos joutuu miettimään tuollaisia, niin epäilemättä alkoholista on muodostunut ongelma.

Mutta takaisin selviämisstrategiaan. Miten siis voin ladata akkujani, jos kotonani on energiasyöppö?

Tämäkin on kai otettava päivä kerrallaan.

Jos menen ajoissa nukkumaan, nousen huomenna myös ajoissa. Nautin aamiaisen ja käyn aamukävelyllä. Haluaisin sen jälkeen vierailla paikallisen löytöeläintalon avointen ovien päivässä, siellä on sellainen joka sunnuntai.

Välipäivien aikana olen suunnitellut viettäväni yhden yön yksin Hämeenlinnassa. Hotellia ajattelin, ja junakyytiä. Tekisinkö sen maanantaina? Lähtisin ajoissa, majoittuisin, kävisin kävelemässä Rantareitin. Tapaisin siellä asuvan ystävättären vaikkapa tiistaina päivällä, niin palaisin kotiin vasta tiistai-iltana.

Hyviä ajatuksia, joissa ei häiritse kuin -isi-. Olen mahdottoman huono sitten kuitenkaan ryhtymään mihinkään. Nyt pitäisi, jotta pää pysyy ehjänä. Ja taas se tuli, se -isi-.

Tässä kirjoitellessa kuitenkin oivalsin taas kerran, että juominen liittyy minulla ennemmin sosiaalisiin tilanteisiin kuin yksinoloon. Yksinkin toki olen saattanut joskus juoda. Juopunut olen yksin harvemmin - viimeksi pahemmin silloin kun oikeasti yritin hukuttaa pahaa oloani alkoon, siitä on joitakin vuosia aikaa. Nykyään juon seurassa, yksin vähemmän. Liittynee tuohon introverttiyskuvioon.

Tapetaan ensimmäinen -isi- ja juodaan kupillinen Rooibosteetä, ja sitten nukkumaan.