Tulipa otettua. Vuoden vaihtumisen kunniaksi siis siideriä ja punaviiniä. Sikälis positiivinen kokemus, että ei mennyt törpöttelyksi. Mutta yöunet kyllä katosivat taas. Tuskaista pyörintää aamun hämäriin, ja sitten jonkinlaista unta kahteen saakka päivällä. Pöh.

Enpä nyt tiedä, maksoiko vaivan.

Kaiken lisäksi kielen päällä jäi kutkuttamaan ja taas korvien välissä se pikku kuiske: voithan ottaa pari. Vain pari. Ja sen tietää, mihin se johtaa - joka päivä se vain pari, ja se kasvaa sitten vain kolmeen-neljään jne. Eli kun mietin tuossa, että ammunko itseäni jalkaan nauttimalla alkoa "luvan kanssa" (mitä se nyt sitten muka tarkoittaakaan,) niin taisin ampua. Herätin viinapirun joka oli jo pari päivää ollut suhteellisen hiljaa. Nyt täytyy vaientaa se sitten uudelleen. Pahus.

Luin Hesarista jutun esikoiskirjailijasta, joka on Minnesota-hoidon avulla selättänyt oman alkoholisminsa. Lainaan:

"Tipaton tammikuu?

”Alkoholistin kannalta hölmömpää ajatusta ei ole”, Kalle Lähde, 48, sanoo.

Hän tietää. Koska on ollut. Pitkään. Pahasti.

”En tarkoita, etteikö alkoholisti voisi olla juomatta koko tammikuun”, Lähde jatkaa. ”Ties vaikka helmikuun puoliväliin saakka. Mutta sitten repeää. Ja sen jälkeen otetaankin sitten juomattomuuden vahinkoa oikein urakalla takaisin.”

Jos tipattomuutta harkitsee joulunpyhinä ja uutena vuotena viineillä kuormittuneen maksan tähden, Lähteen ”kultivoituneeksi” kutsuman juomisen tauottaminen saattaa toimia."

...

Kultivoitunutta juomista? Sanakirja antaa synonyymiksi kultivoituneelle sivistynyt, hienostunut, oppinut, koulutettu, kultturelli. Ei ihan osu minuun. Ei tämä minun tissutteluni ole jotain "vain" hienostunutta tinttaamista. Toisaalta en ole myöskään pitkään ja pahasti alkoholisoitunut rapajuoppo, kuten Kalle Lähde. Ollaan taas siinä aiheessa, että en ole tarpeeksi sairas jotta ongelmaani voitaisiin pitää Oikeasti Vakavana. On ihan totta, että joku pahemmassa jamassa ollut voisi ylimielisesti tuhahtaa, että eihän sulla mitään ongelmaa edes ole.

Ja voisin itsekin lähteä samaan ajatteluun mukaan: koska hoidan työni ja niinpoispäin, pystyn treenaamaan ja käymään lenkillä ja pitämään yhteyttä läheisiini, eivätkä läheiseni ole vielä huolestuneet juomisestani, niin eihän mulla mitään ongelmaa oikeasti ole. Että miksei sitten otettais taas. Vähän. Sivistyneesti.

Mutta kun pointti on siinä, etten haluaisikaan joutua sairastumaan alkoholismiin todella. Haluan puuttua asiaan nyt, kun vielä terveys on kutakuinkin tallella, samoin ihmissuhteet, työ ja opinnot. Tukea tällaiseen puuttumiseen on kumminkin vaikea löytää, sillä noin yleisen mielipiteen mukaan, eihän mulla mitään ongelmaa ole. Vielä.

Kirjoituksen loppukaneetti oli kyllä mielenkiintoinen:

”Ei juomisen tilalle tarvitse ottaa mitään. Viina syrjäyttää kaiken. Kun pääsin siitä eroon, sain takaisin sen elämän, jonka olin menettänyt jo aikoja sitten.”

Hmm.